Työtön - Numero 134

Taas joutui juomaan pelkät pystykahvit, vaikka Pirkko oli tuonut tänään oikein rusinapullia merkkipäivänsä kunniaksi. Kello on 12.40 ja jonossa on nopeasti vilkaistuna ainakin seitsemäntoista. Kello kahdentoista ruuhka. Tähän aikaan ne tulevat tänne sankoin joukoin, kun ovat viimein saaneet itsensä sängyn pohjalta ylös. Ei auttanut kun jättää taas rusinapullat syömättä ja lähteä kipittämään työhuonetta kohti.

Ketähän sieltä sitten seuraavana olis tulossa? Numero 134. Jaaha se on toi tyttö taas, kolmatta kertaa tässä kuussa. Pirkko oli viime kerralla antanut sille ajan kahden viikon päähän, ettei tyttö luule pääsevänsä helpolla. Nyt oli sitten kai mun vuoroni tiputtaa se pilvistä ja kertoa, ettei valtio ihan tosta noin vaan jakele tukia kaikille kattoon syljeskelijöille.

’’Päivää’’

’’No päivää’’

’’Niin tää sun tilantees oli nyt sellainen, että sun piti kattoa itelles jotain mahdollista työharjoittelu paikkaa. Onko mitään löytynyt?’’

’’No niin kuin mä viime kerralla sanoin, en mielellään aloittais mitään työharjoittelua nyt kun pian alkaa yhteishakukin. Ajattelin nyt panostaa siihen, ettei tarvii täällä sitten taas ens vuonna ravata. Töitä mä kyllä haen, kun niistä on sentään jotain taloudellista hyötyäkin.’’

Vai että yhteishaku. Kaikki ne aina kovasti on hakemassa jonnekin, mutta todellisuudessa lorvii täyspäiväisesti. Mä oon nähnyt näitä nuoria niin paljon, että mua on turha höynäyttää.

’’Miten sä voit tähän aikaan vuodesta jo niin kovasti valmistautua valintakokeisiin? Ne kun kuitenkin on vasta tuolla kesäkuun puolella.’’

Tyttö luulee etten mä tiedä muka mistään mitään.

’’Juu, mutta joissakin paikoissa on myös sellaisia ennakkotehtäviä, jotka julkaistaan jo alkuvuodesta.’’

Onkohan näin? Kuulostaa ihan uskottavalta, mutta voi olla että tyttö on vaan tehnyt tällä kertaa taustatutkimuksensa huolellisesti. No, joka tapauksessa –

’’Mutta tää työharjoittelu olis silti sulle oikea vaihtoehto. Siitä voi olla tulevaisuudessa sulle paljon hyötyä, enkä mä usko, että sä oikeita töitäkään mistään saat. Sitä paitsi on meidän sääntöjemme vastaista olla tekemättä mitään työllistävää toimintaa yli kolmeen kuukauteen. Sulla alkaa pian olla se kolme kuukautta täynnä ja meidän on pakko toimia.’’

’’Outoa, kun mä olin kuulevinani, että tossa odotussalissa oli yks parrakas kaveri, jonka työllistävä toiminta on loppunut joskus 90-luvulla.’’

Turha tolle on mitään puhua, luulee olevansa niin nokkela. Jospa mä laitan sille ajan kuukauden päähän, jos se vaikka sillon jo suostuis jotain tekemään.  Kaikki samanlaisia – mitään ei haluta tehdä, mutta rahaa pitäis saada. Pilalle hemmoteltuja, jos multa kysytään.

’’No jospa sitten jatkettais tästä kuukauden päästä. Että näkemiin vaan.’’

’’Juu kiitos, näkemiin.’’

Tulipas se ivallisesti, ja ovikin piti pamauttaa vähän turhan kovaa kiinni lähtiessään. Ne on kaikki nykyään tuollaisia ongelmatapauksia.

Vielä olis kuusitoista jonossa. Ja vasta parin tunnin päästä voi valmistautua kotiin lähtöön. Jos mä kuitenkin menisin maistamaan sitä rusinapullaa tässä välissä.  Eihän noilla lorvijoilla tuolla odotussalissa oo mitään muuta kuin aikaa.